1. Tapaus jota koko Eurooppa seuraa
Unkarin Budapestin aluetuomioistuin lähetti huhtikuussa 2025 EU-tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön asiassa Like Company v. Google (C-250/25). Tapaus näyttää ensi silmäyksellä selkeältä. Unkarilainen lehtikustantaja Like Company väittää, että Google loukkasi sen oikeuksia käyttämällä toimituksellisia sisältöjä sekä hakukoneen hakutulosten esittämiseen että Gemini-tekoälychatbotin vastauksissa.
Olen seurannut tapausta sen alkuvaiheista lähtien ja tästä on muodostunut tapaus, jota moni IT- ja tekijänoikeusjuristi odottaa ratkaisemaan tekoälyä koskevat tekijänoikeuskysymykset. Ensimmäistä kertaa EU-tuomioistuin saa mahdollisuuden vastata kysymykseen, joka on parhaillaan oikeudessa ympäri maailman – loukkaako tekoälyn kouluttaminen tekijänoikeudella suojattua aineistoa käyttäen tai sen tuotosten esittäminen tekijänoikeutta. Tuomioistuin järjestää tapauksen suullisen käsittelyn EUT:n suuressa jaostossa 10. maaliskuuta 2026 klo 9.00 Luxemburgissa (istuntokieli unkari).
Euroopan tekijänoikeustutkijoiden yhdistys ECS julkaisi maaliskuussa 2026 lausunnon, jossa se kehottaa tuomioistuinta varovaisuuteen. ECS:n viesti on selkeä. Tähän tapaukseen kannattaa tarttua vasta, kun faktat ovat selvät.
European Copyright Society (ECS): Comment on the request for preliminary ruling in Case C-250/25 (Like Company), maaliskuu 2026.
Amicus curiae – oikeuden ystävä ilman asianosaisasemaa
Amicus curiae on latinaa ja tarkoittaa kirjaimellisesti oikeuden ystävää. Kyse on instituutiosta, jossa oikeudenkäyntiin osallistumaton taho – järjestö, akateeminen yhteisö tai muu asiantuntijataho – toimittaa tuomioistuimelle lausunnon tai kirjelmän, jotta tuomioistuin saisi asiaan laajemman näkökulman kuin pelkät asianosaiset tarjoavat. Lausunnon jättäjällä ei ole asianosaisasemaa eikä prosessuaalisia oikeuksia – hän ei voi esittää vaatimuksia, vastata tai valittaa ratkaisusta. Hän ainoastaan neuvoo, ja tuomioistuin päättää itse antaako neuvonnalle painoarvoa. Lue lisää Wikipediasta.
Suomalaisessa siviiliprosessissa lähin vastine on sivuväliintulo (oikeudenkäymiskaari 18 luku). Sivuväliintulija liittyy kuitenkin menettelyyn jonkin asianosaisen tueksi ja saa rajoitetun asianosaisaseman – hän voi esimerkiksi esittää väitteitä ja vaatia todisteita. Amicus curiae sen sijaan ei ota kantaa asianosaisten puolesta vaan tuo pöytään muutoin käsittelemättä jäävän oikeudellisen tai teknisen näkökulman.
Amicus brieffit ovat ahkerassa käytössä Yhdysvaltojen korkeimmassa oikeudessa. EU-tuomioistuimen perussäännön 23 artikla rajoittaa kirjallisten huomioiden esittämisoikeuden jäsenvaltioihin, komissioon sekä – erityissopimusten nojalla – ETA-valtioihin. Varsinaista amicus curiae -menettelyä EUT ei tunne. ECS:n lausunto on siksi prosessuaalisesti vapaaehtoinen asiantuntijakirjoitus, jonka tuomioistuin voi ottaa huomioon omasta harkinnastaan. Käytännössä EUT on alkanut viitata merkittäviin akateemisiin kannanottoihin epäsuorasti, mikä tekee niistä tosiasiallisesti vaikutusvaltaisia – vaikka ne eivät muodollisesti kuulukaan menettelyyn.
2. Mistä riidassa on kyse ja mistä ei
Tapaus kuulostaa yksinkertaiselta – lehtikustantaja vastaan tekoäly. Todellisuudessa ratkaisupyynnön tekniset ja juridiset sekaannukset ovat niin pahoja, että ECS epäilee koko ratkaisupyynnön tutkittavuutta.
Ensimmäinen ongelma on tekninen. Ratkaisupyyntö käyttää käsitteitä chatbot, suuri kielimalli (LLM) ja hakukone lähes synonyymeinä, vaikka nämä viittaavat varsin erilaisiin teknologioihin. EU-lainsäädäntö sääntelee niitä erikseen. Tekoälysäädös (AI Act) määrittelee yleiskäyttöiset tekoälymallit, digipalvelusäädös (DSA) käsittelee hakukoneita ja DSM-direktiivin lehtikustantajan lähioikeus koskee tietoyhteiskunnan palveluntarjoajia. Se, onko Gemini chatbot, LLM vai hakukone – tai kaikkia yhtä aikaa – ratkaisee, mikä laki soveltuu. Kustantajalle teknisellä erolla on vähemmän merkitystä kuin lopputuloksella: he kokevat, että heidän sisältöjään hyödynnetään kaupallisesti ilman korvausta.
Kansallisen tuomioistuimen tehtävä tulisi olla faktojen selvittäminen. EUT:n tehtäväksi tulisi jäädä oikeuskysymyksen ratkaisu kansallisen tuomioistuimen antamien faktojen ja oikeuskysymysten pohjalta. Onko se mahdollista? Ongelma käy ilmi suoraan kysymysten sanamuodoista. ECS:n erittelemät epätarkat käsitteet on lihavoitu alla.
EUT:lle esitetyt kysymykset löytyvät CURIA:n virallisesta asiakoosteesta englanniksi ja suomeksi (työasiakirja). Alla ne sanatarkasti virallisesta suomenkielisestä käännöksestä. Lisäsin korostukset.
Kysymys 1 – Yleisölle välittäminen
Onko direktiivin (EU) 2019/790 15 artiklan 1 kohtaa ja direktiivin 2001/29/EY 3 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että tekstin, jonka sisältö on osittain sama kuin lehtikustantamon verkkosivun sisältö, näyttäminen laajaan kielimalliin (LLM) perustuvan asiointibotin vastauksissa niin laajasti, että se saa jo direktiivin 2019/790 15 artiklan mukaista suojaa, merkitsee sen välittämistä yleisölle? Jos tähän vastataan myöntävästi, onko merkitystä sillä, että kyseessä on lopputulos prosessista, jossa asiointibotti ainoastaan ennakoi seuraavan sanan havaittujen hahmojen perusteella?
Kysymys 2 – Koulutus kappaleiden valmistamisena
Onko direktiivin 2019/790 15 artiklan 1 kohtaa ja direktiivin 2001/29 2 artiklaa tulkittava siten, että laajaan kielimalliin (LLM) perustuvan asiointibotin sellaista koulutusprosessia, jossa tämä rakennetaan hahmonetsintää ja -sovitusta käyttämällä niin, että malli oppii tunnistamaan kielellisiä hahmoja, on pidettävä kappaleen valmistamisena?
Kysymys 3 – TDM-poikkeus
Jos toiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan myöntävästi, kuuluuko tämä kappaleen valmistaminen teoksista, joihin on laillinen pääsy, sen direktiivin 2019/790 4 artiklassa säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan, jolla varmistetaan teosten vapaa käyttäminen tekstin- ja tiedonlouhintaan?
Kysymys 4 – Vastuu käyttäjäpromptiin perustuvasta tuotoksesta
Onko direktiivin 2019/790 15 artiklan 1 kohtaa ja direktiivin 2001/29 2 artiklaa tulkittava siten, että se, että käyttäjä antaa laajaan kielimalliin (LLM) perustuvalle asiointibotille ohjeen, jonka teksti vastaa tietyn lehtijulkaisun tekstiä tai jossa viitataan kyseiseen lehtijulkaisuun, ja että kyseinen asiointibotti tuottaa käyttäjän antaman ohjeen perusteella vastauksen, jossa näytetään kyseisen lehtijulkaisun sisältö kokonaan tai osittain, tarkoittaa, että asiointibotin palveluntarjoaja on valmistanut siitä kappaleen?
Toinen ongelma on alueellinen. Googlen mukaan Gemini-mallin koulutus ei tapahtunut Unkarissa vaan muualla maailmassa. Viittaus tekijänoikeuden loukkaukseen Unkarin oikeuden nojalla on siis kyseenalainen, jos loukkauksia väitetyt kopioinnit eivät tapahtuneet Unkarin lainkäyttöalueella. ECS muistuttaa, että tekijänoikeus on alueellinen oikeus – juuri kuten Getty v. Stability AI -tapaus Isossa-Britanniassa osoitti marraskuussa 2025. Kuitenkin Like Companyn mukaan vahinko – eli yleisön ja tulovirtojen menetys – tapahtuu nimenomaan Unkarin markkinoilla, mikä antaisi perusteen käsitellä asiaa paikallisesti.
3. Lehtikustantajan lähioikeus ei ole tekijänoikeus
Tässä on tapauksen juristeille tärkein havainto, joka samalla rajaa sen merkitystä dramaattisesti. Like Company ei nojannut kanteessaan tekijänoikeuteen vaan lehtikustantajan lähioikeuteen (press publishers’ right, PPR), joka on kirjattu DSM-direktiivin 15 artiklaan ja Suomen tekijänoikeuslain 50 §:ään.
PPR on jälkikäteen luotu lähioikeus, jonka tarkoitus oli parantaa lehtikustantajien neuvotteluasemaa suhteessa isoihin teknologiayhtiöihin. Se suojaa kustantajan organisatorista ja taloudellista panostusta lehtijulkaisuun – ei toimittajien alkuperäisteoksia. Oikeus koskee ainoastaan lehtijulkaisujen verkkojakamista tietoyhteiskunnan palveluntarjoajien toimesta. Sen suoja-aika on kaksi vuotta julkaisemisesta (DSM-direktiivin art. 15(4)).
Tästä johtuen EUT-ratkaisu ei välttämättä vielä ratkaise EU-alueen tekoälykysymyksiä laajasti. EUT voi tapauksessa ottaa kantaa vain PPR:n soveltamisalaan, ei laajemmin tekoälyn koulutuksen ja tekijänoikeuden suhteeseen. Toimittajan, valokuvaajan tai muun luovan alan ammattilaisen tekijänoikeus pysyy erikseen arvioitavana kysymyksenä – Like Company -tapaus ei siihen vastaa. ECS:n mukaan EUT:n tulee tiukasti rajata ratkaisunsa DSM-direktiivin 15 artiklan soveltamisalaan eikä antaa laajoja periaatekannanottoja koko tekoälyoikeudesta.
4. RAG vs. koulutus on tekninen ero, joka vaikuttaa oikeudelliseen tulkintaan
ECS:n lausunnon teknisin mutta samalla tärkein argumentti koskee niin sanottua RAG-tekniikkaa. RAG (retrieval-augmented generation, haulla vahvistettu generointi) tarkoittaa menetelmää, jossa tekoälyjärjestelmä hakee vastausta generoidessaan reaaliaikaisesti ulkoisia lähteitä – esimerkiksi hakukoneen tietokannasta – ja sisällyttää ne vastaustensa kontekstiksi. RAG ei kouluta mallia.
Mallin koulutuksessa koulutusdatan tekstit käydään läpi kerran tai useampia kertoja mallin parametrien muokkaamiseksi, minkä jälkeen data ei enää ole mallin toiminnassa mukana. RAG-hakuvaiheessa malliin perustuva palvelu sen sijaan noutaa ulkoisista lähteistä tietoja ja rikastaa sillä käyttäjän tekemää kehotetta. Näin mallin käytössä voi olla ajankohtaiset verkosta noudetut tiedot, joita mallin koulutuksessa ei ole ollut olemassa. Käyttäjän kyselyn jälkeen malli ei muutu RAG-sisällön osalta.
ECS:n mukaan ratkaisupyynnön kuvaus Geminin toiminnasta vastaa pikemminkin RAG-hakua kuin perinteistä LLM-koulutusta. Tätä tukee ennakkoratkaisupyynnön oma kuvaus: tiivistelmän kohdan 5 mukaan Gemini ”käyttää tiedonkeruuseen Google Search -tietokantaa” – eikä siis koulutusvaiheen dataa – vastatessaan käyttäjille. Jos Gemini käyttää Googlen hakukoneen tietokantaa vastaustensa rakentamiseen eikä niinkään kouluta itseään Like Companyn journalistisella sisällöllä, koulutusvaihetta koskevat kysymykset 2 ja 3 ovat puhtaasti hypoteettisia.
DSM-direktiivin 4 artiklan TDM-poikkeus koskee koulutusvaihetta. Jos Like Companyn sisältöjä käytetään RAG-haussa koulutusvaiheen sijasta, poikkeus ei edes tule sovellettavaksi samalla tavalla. EUT:n tulisi ECS:n mukaan tarkentaa kysymystensä soveltamisala ja erottaa selkeästi nämä kaksi teknistä prosessia toisistaan ennen kuin se antaa ratkaisunsa.
Vaikka RAG ei ole ”koulutusta”, se ei tee siitä automaattisesti laillista. Päinvastoin: jos tekoäly kopioi lehtien sisältöjä välimuistiinsa tai indeksiinsä tarjotakseen ne käyttäjälle ilman klikkausta, kyseessä saattaa olla jopa selkeämpi tekijänoikeuden loukkaus kuin kerran tapahtuva koulutusprosessi. Kustantajien mukaan RAG on nimenomaan suora kilpailija alkuperäiselle sisällölle.
5. TDM-poikkeus – Euroopan ase, jota ei osata käyttää
DSM-direktiivin 4 artikla säätelee kaupallista tekstin- ja tiedonlouhintaa (TDM). Direktiivi antaa oikeudenhaltijoille opt-out-oikeuden, jonka nojalla he voivat asianmukaisella tavalla – kuten koneluettavalla kiellolla (esim. robots.txt) – kieltää teostensa kaupallisen louhinnan. Jos kieltoa ei ole tehty, kaupallinen TDM-toiminta on lähtökohtaisesti sallittua. Suomessa tämä poikkeus löytyy tekijänoikeuslain 13 b §:stä.
Se, jolla on laillinen pääsy teokseen, saa valmistaa siitä kappaleita käytettäväksi tekstin- ja tiedonlouhintaa varten ja säilyttää kappaleita yksinomaan kyseistä tarkoitusta varten, jollei tekijä ole nimenomaisesti ja asianmukaisella tavalla pidättänyt tätä oikeutta.
Ratkaisevaa EUT:n harkinnassa onkin se, kattaako 4 artiklan TDM-poikkeus myös LLM-mallien koulutuksen lisäksi palveluiden rikastamisen RAG-sisällöllä. EU:n tekoälysäädös (AI Act) vahvistaa implisiittisesti, että TDM-konseptit soveltuvat yleiskäyttöisten tekoälymallien (GPAI) koulutukseen. AI Actin 53 artiklan 1 kohdan c alakohta velvoittaa GPAI-mallin kehittäjiä ottamaan käyttöön tekijänoikeuspolitiikan ja tunnistamaan sekä kunnioittamaan opt-out-kieltoja. ECS katsoo, että mikäli koulutus on tapahtunut laillisesti hankitusta aineistosta ilman voimassa olevaa opt-out-kieltoa, TDM-poikkeus kattaa koulutustoiminnan periaatteessa.
Tällä on suuri merkitys yrityksille. Olen kirjoittanut aiemmin siitä, miten Hampurin hovioikeus tulkitsi opt-out-vaatimusta Hampurin hovioikeus -tuomiossa ja miten BoligPortal-tapaus Tanskasta osoitti, että käyttöehdoillakin voi olla merkitystä opt-out-mekanismina. Like v. Google voi – jos EUT vastaa kysymykseen – antaa näihin tilanteisiin eurooppalaisen ylimmän oikeusasteen vastauksen.
6. Riskinä kapeista faktoista tehdyt laajat johtopäätökset
ECS:n lausunnon punainen lanka on varautuminen worst case -skenaarioon: EUT tekee epäselvistä faktoista laajoja periaattekannanottoja, jotka vahingossa rajoittavat tekoälyn kehitystä Euroopassa ilman, että tekijöille jää selkeää polkua korvauksiin tai oikeuksien puolustamiseen.
Tätä riskiä havainnollistaa Yhdysvalloissa vastikään päättynyt tapaus Thaler v. Perlmutter. Liittovaltion valitustuomioistuin piiritasolla (DC Circuit, käytännön asemaltaan lähinnä hovioikeutta vastaava) vahvisti maaliskuussa 2025, ettei täysin autonomisesti tekoälyn tuottama teos saa tekijänoikeussuojaa. Yhdysvaltain korkein oikeus kieltäytyi 2. maaliskuuta 2026 ottamasta asiaa käsiteltäväkseen. Korkein oikeus ei koskaan perustele yksittäistä certiorari-kieltäytymistä; kieltäytyminen ei myöskään tarkoita, että korkein oikeus hyväksyy alemman oikeuden perustelut, vaan ainoastaan ettei se katso asiaa ajankohtaiseksi ottaa harkittavakseen. Tapauksen faktat olivat poikkeukselliset: kantaja Stephen Thaler väitti johdonmukaisesti, ettei ihminen osallistunut teoksen luomiseen lainkaan, ja nimesi teoksen tekijäksi yksinomaan koneen. Tuomioistuin ratkaisi jutun sen perusteella, mitä se sai käsiteltäväkseen – ja tulos oli varsin suppea. Ratkaisu ei sano mitään siitä, milloin ihmisen ja tekoälyn yhteistyö riittää tekijänoikeussuojan syntymiseen. Kapeat faktat tuottivat kapean ratkaisun.
Like v. Google -tapauksessa riski on päinvastainen. Sekavat faktat voivat tuottaa liian leveän ratkaisun. Jos EUT vastaa ratkaisupyyntöön sellaisenaan, se joutuu tekemään päätelmiä tekniikasta, jota se ei kunnolla tunne, oikeudellisen viitekehyksen pohjalta, joka ei kata koko ilmiötä.
Johtopäätökset
Like Company v. Google on tapaus, jolle on ladattu suuria odotuksia. Tekijänoikeus- ja tekoälypiireissä odotetaan, että EUT vihdoin selkeyttäisi tekoälyn koulutuksen ja tuotosten suhdetta tekijänoikeuteen. Tämä toivo ei ole perusteeton – jos tuomioistuin päättää vastata kysymyksiin laajasti, se voi antaa merkittäviä ohjeita, jotka luovat oikeusvarmuutta. Ratkaisu luetaan ahkerasti riippumatta siitä, mitä se sisältää.
Moni saattaa silti pettyä. ECS:n lausunto osoittaa, että oikeuskysymys on varsin rajattu: kyse on lehtikustantajan lähioikeudesta, ei tekijänoikeudesta laajemmin, ja tapauksen tekniset ja alueelliset ongelmat ovat niin vakavia, että myös tutkimattajättäminen on mahdollinen lopputulos. EUT voi myös itse korjata kysymyksenasettelussa olevia termivirheitä, kuten se toisinaan tekee joko omasta aloitteestaan tai osapuolten osoittessa ne kun virheet tulevat esiin käsittelyn aikana. Se ei kuitenkaan muuta sitä, että tapaukselle rakennettua perustaa on vaikea kutsua erityisen lujaksi.
Vaikka ECS on oikeassa ratkaisupyynnön teknisistä puutteista, tuomioistuin joutuu ratkomaan perustavanlaatuista yhteiskunnallista jännitettä. Toisella puolella on sisällöntuottajien oikeutettu tarve korvauksiin ja tekijänoikeussuojaan digitaalisessa ympäristössä. Toisella puolella taas painaa eurooppalaisten kansalaisten ja yritysten oikeus nauttia tekoälypalveluiden tuomasta tehokkuudesta, tiedon saavutettavuudesta ja kilpailukyvystä. Liian tiukka sääntely saattaa rajoittaa Euroopan mahdollisuuksia tekoälyvallankumouksessa, mutta liian löysä linja voi murentaa luovan työn ja journalismin taloudellisen pohjan.
Paras lopputulos olisi ratkaisu, joka selkeyttää pelisääntöjä, mutta tunnustaa, että tekoälyaikakaudella vanhat kopioinnin määritelmät vaativat päivitystä – siten, että ne palvelevat teknologista kehitystä tuhoamatta sen raaka-aineena toimivaa inhimillistä luovuutta.
Paras mahdollinen lopputulos olisi suppea, tarkkarajainen ratkaisu, joka antaa tilaa paremmalle ratkaisupyynnölle paremmalta faktapohjalta. Huonoin olisi laaja ratkaisu epäselviltä faktoilta – sellainen, jota siteerataan laajasti, mutta joka vastaa vääriin kysymyksiin, joita tuomioistuin tai osapuolet eivät ole kysyneet.
Herkko Hietanen on teknologiaoikeuden asiantuntija. Hän on seurannut tekoälyoikeudenkäyntejä aktiivisesti vuodesta 2024 ja kirjoittanut niistä suomeksi. Keväällä 2026 ilmestyy Alma Insightsin kustantama Tekoälysopimukset, joka käsittelee tekoälyn käyttöön liittyviä sopimusoikeudellisia kysymyksiä. Tutustu muihin tekoälykirjoituksiin.