Euroopan unionin tuomioistuimen suuri jaosto kuuli eilen Luxemburgissa suulliset lausumat asiassa Like Company v. Google (C-250/25). Istunnossa puitiin sitä, loukkaako Gemini-tekoälymallin kouluttaminen lehtikustantajan tekijänoikeuksia – ja jos loukkaa, soveltuuko EU:n tekijänoikeus ylipäätään, kun koulutus tapahtuu EU:n ulkopuolisilla palvelimilla. Kyse on ensimmäisestä tekoälyn ja tekijänoikeuden rajapintaa koskevasta jutusta EUT:n suuressa jaostossa.
Kirjoitin pari päivää sitten siitä, miksi ennakkoratkaisupyyntö on ongelmallinen. Istunto vahvisti tuon huolen – ja yllättävää kyllä, komissio tuntui jakavan käsityksen jutun ongelmista.
Ketkä salissa puhuivat
Like Companya edusti unkarilainen juristi Gyula Rátz, joka perusti nimensä mukaisen boutique-toimiston Budapestissa vuonna 2020 erikoistuen oikeudenhaltijoiden kanteiden ajamiseen suuryrityksiä vastaan. Hän hankki kokemuksensa kansainvälisessä toimistossa yritys- ja teknologiaoikeuden parissa ennen oman toimiston perustamista. Ennakkoratkaisupyyntö lähti liikkeelle Rátzin kotimaasta, Budapest Környéki Törvényszékistä (Budapestin lähiseudun alioikeus).
Googlea edustivat budapestilainen asianajaja Zoltán Szür (Szür Ügyvédi Iroda) sekä saksalainen Albrecht Conrad, Hengeler Muellerin partneri. Szür on Googlen pitkäaikainen paikallinen luottojuristi Unkarissa — Unkarin kilpailuviraston GVH:n asiakirjoissa hänet on listattu Google Ireland Ltd:n viralliseksi edustajaksi jo vuodesta 2020. Taustaltaan hän on ex-Baker McKenzie -juristi, joka on sittemmin perustanut oman boutique-toimistonsa Budapestiin. Hengeler Mueller on yksi Saksan suurimmista liikejuridiikan toimistoista — yli 350 juristia, kuusi toimipistettä Saksassa, Brysselissä ja Lontoossa, vuosiliikevaihto noin 400 miljoonaa dollaria — ja Chambers and Partnersin rankingeissa Euroopan top-10-toimiston joukossa. Conrad on erikoistunut teknologia-, media- ja televiestintäsektoria koskevaan tekijänoikeuslitigointiin, ja hän on edustanut Googlea aiemmin VG Media -riidassa, joka koski samaa lehtikustantajan lähioikeutta, joskin eri kysymyksenasettelulla. Tuossa aiemmassa oikeudenkäynnissä Google onnistui pysäyttämään lähioikeusvaatimuksen EUT-tasolla. Tuomioistuin katsoi vuonna 2019, ettei Saksa ollut ilmoittanut lakiaan komissiolle asianmukaisesti, jolloin sitä ei voitu soveltaa.
Euroopan komissiota edustivat komission oikeuspalvelun juristit Klára Talabér-Ritz ja Julie Samnadda. Talabér-Ritz on unkarilainen komission oikeuspalvelun pitkän linjan juristi, jonka EUT-ura Unkari-asioissa ulottuu yli vuosikymmenen taakse. Hän toimi komission asiamiehenä jo vuonna 2012 jutussa C-286/12, jossa komissio haastoi Unkarin pakollista eläkkeellejääntiä koskevasta lainsäädännöstä, sekä myöhemmin C-647/15:ssä, joka koski Unkarin riitauttamia pakolaisistumakiintiöitä, ja C-78/18:ssä, jossa kohteena oli Unkarin kansalaisjärjestöjen läpinäkyvyyslaki. Komission oikeuspalvelun vuosikonferenssin virallinen ohjelma (8.3.2024) listaa hänen tittelikseen Legal Adviser, Directorate M (European Civil Service Law) ja Knowledge Management and Artificial Intelligence Team Leader of the Legal Service — hän siis kantaa molempia rooleja samanaikaisesti. Tekoälytiimin vetäjyys selittää hänen läsnäolonsa juuri tässä istunnossa. Komissiolla on epäilemättä intressi lähettää saliin juristi, joka ymmärtää sekä Unkarin oikeusympäristön että tekoälysääntelyn institutionaaliset ulottuvuudet.
Samnadda on komission vakituinen tekijänoikeuslitigaattori EUT:ssa. Hän on edustanut komissiota kaikissa merkittävissä alustojen tekijänoikeusvastuuta koskevissa jutuissa viimeisen vuosikymmenen aikana — The Pirate Bay (C-610/15, 2017), VG Media v. Google (C-299/17, 2019) ja YouTube/Cyando (C-682/18, 2021). VG Media -jutussa hän istui varmasti salissa Conradin kanssa. Komission oikeuspalvelu on institutionaalisesti neutraali taho, minkä vuoksi sen puheenvuorot kantavat erityistä painoa silloin, kun se asettaa jutun tutkittavaksi ottamisen edellytykset päärooliin.
Julkisasiamies Maciej Szpunar esitti omat tarkentavat kysymyksensä suullisen käsittelyn aikana. Julkisasiamies on EUT:n pysyvä virkamies, jonka tehtävä on kirjoittaa tuomioistuimelle perusteltu ratkaisuehdotus ennen lopullista tuomiota. Ehdotus ei sido tuomioistuinta, mutta se on julkinen asiakirja, jossa oikeuskysymykset analysoidaan usein seikkaperäisemmin kuin itse tuomiossa. Käytännössä tuomioistuin seuraa julkisasiamiehen kantaa enemmistössä tapauksista — ja silloinkin kun se poikkeaa kannasta, ehdotus muokkaa sitä viitekehystä, johon tuomioistuin vastaa.
Puolalainen oikeustieteen professori ja pitkäaikainen EUT:n julkisasiamies Szpunar on osallistunut eurooppalaisen tekijänoikeuskäytännön muotoutumiseen jo lähes vuosikymmenen ajan. Hänen nimiinsä kirjautuvat lähes kaikki EU:n digitaalisen tekijänoikeuden avainratkaisut:
- The Pirate Bay (C-610/15, 2017) — yleisölle välittämisen laaja tulkinta, tuomioistuin seurasi kantaa
- Funke Medien (C-469/17), Pelham/Metall auf Metall (C-476/17) ja Spiegel Online (C-516/17) — kaikki vuodelta 2019, perusoikeuksien ja tekijänoikeuden rajapintaa sekä lainauspoikkeusta koskevia ratkaisuja
- VG Bild-Kunst (C-392/19, 2021) — teosthumbnailit ja upottaminen. Oikeuskysymyksenä myös opt-out teknisin menetelmin.
- VG Media v. Google (C-299/17, 2019) — lehtikustantajan lähioikeus, eri kysymyksenasettelulla kuin Like Company -jutussa
Tuomioistuin ei ole aina seurannut hänen kantaansa, mutta hänen kokemus on harvinaisen kattava.
Lisäksi salissa oli ilmeisesti jäsenmaiden edustajia, jotka tukivat kantajaa suurelta osin.
Oikeudenkäynnit ovat lopulta ihmisten työtä. EUT:n tuomiotekstiin kirjataan ne asianajajat, jotka käyttivät suullisia puheenvuoroja — taustat ja aiemmat jutut kertovat jotain siitä, mistä lähtökohdista kukin saliin astui.
Kappaleen valmistaminen – tallentaako malli vai ei?
Istunnon ydinkysymys koski kappaleen valmistamista. EU:n tekijänoikeusdirektiivien nojalla tekijällä ja lehtikustantajalla on yksinoikeus sallia tai kieltää teoksensa kappaleiden valmistaminen. Jokainen kopiointi edellyttää lähtökohtaisesti lupaa, ellei jokin poikkeus sovellu.
Kantajan juristi Rátz väitti, että Geminin kouluttaminen ilman lupaa on tekona lainvastainen kappaleen valmistaminen. Googlen juristit Szür ja Conrad kiistivät tämän jyrkästi. Szürin mukaan Geminin kaltainen malli perustuu kielen tilastollisiin malleihin, eikä suojattu teksti tallennu mihinkään. Malli luo probabilistisen laskentarakenteen – se ei sisällä artikkeleita eikä siksi voi valmistaa niistä kappaleita. Szür tiivisti Googlen kannan niin, ettei malli muista alkuperäistä tekstiä eikä samankaltainen tuotos todista sen tallentumisesta mihinkään. Sama argumentti on toistunut kaikissa merkittävissä tekoälyoikeudenkäynneissä — brittiläinen High Court hyväksyi sen Getty v. Stability AI -tuomiossaan ja yhdysvaltalaistuomioistuimet ovat arvioineet vastaavaa kysymystä Fair Use -opillaan.
Kantajan juristi Rátz vastasi, ettei kyse ole yksittäisistä sanoista kuten ”delfiini” tai ”Balaton” eikä laajasti tunnetuista faktoista, jotka muutkin julkaisut ovat raportoineet. Suojan kohteena on artikkelin rakenne, valinnat ja esitystapa – juuri ne ainekset, jotka EU-oikeus suojaa. Chatbotin vastaukset heijastelivat näitä suojattuja elementtejä ja ylittivät EU-oikeuden salliman lyhyen otteen kynnyksen. Rátz muistutti myös, että Kozsó-artikkeli on vain yksi monista vastaavista tapauksista.
Alueellisuus – missä kappaleen valmistaminen tapahtuu?
Oikeudellisesti kiinnostavin kiista syntyi siitä, soveltuuko EU:n tekijänoikeus Geminin kouluttamiseen, joka tapahtuu EU:n ulkopuolisilla palvelimilla. Googlen juristi Conrad esitti selkeän kannan. Unkarilainen laki ei hänen mukaansa sovellu tekoihin, jotka tapahtuvat Unkarin ulkopuolella. Tekijänoikeussuoja on alueellinen oikeus, ja sen soveltaminen edellyttää, että suojattua oikeutta on loukattu siinä valtiossa, jonka lakia sovelletaan. Ongelma on tuttu. Brittiläinen High Court sovelsi Getty v. Stability AI -ratkaisussaan juuri samaa alueellisuusperiaatetta ja vapautti Stability AI:n koulutusvaiheen väitteistä, koska koulutus oli tapahtunut AWS-palvelimilla Ison-Britannian ulkopuolella.
Kantajan juristi Rátz tarttui tähän argumenttiin. Jos palvelinsijainti ratkaisee, Google voi siirtää palvelimensa EU:n ulkopuolelle ja vapautua tällä päätöksellä tietosuojasta, kuluttajansuojasta, kilpailuoikeudesta ja tekijänoikeudesta. Tällainen tulkinta kannustaisi yrityksiä siirtämään palvelimensa EU:n ulkopuolelle pelkästään sääntelyn välttämiseksi, mikä nakertaisi koko EU-oikeuden tehoa.
Jäsenvaltiot kallistuivat pääosin Like Companyn kannalle, kukin omasta näkökulmastaan. Unkari katsoi EU-oikeuden soveltuvan aina, kun tekoälypalvelu on EU-käyttäjien saatavilla. Tanska esitti, että koulutus ja tuotokset muodostavat yhden yhtenäisen prosessin, joka kytkeytyy EU:n sisämarkkinoihin. Kreikka ja Espanja varoittivat hyväksymästä palvelinsijainnin kriteeriä, koska se avaisi oven sääntelyarbitraasille. Ranska kuvasi koulutusta ja käyttöönottoa ”kompleksiseksi rikkomukseksi”, johon EU-oikeutta sovelletaan siellä, missä taloudellinen vahinko realisoituu.
Saksa otti varovaisemman linjan. Tekijänoikeus säilyy alueellisena, ja sovellettava laki riippuu siitä, missä suojattua sisältöä tosiasiallisesti tallennetaan tai siitä valmistetaan kappale koulutusprosessin aikana.
Komission juristi Talabér-Ritz ehdotti alueellisen soveltamisen analyysiä, jossa otetaan huomioon, missä sisältö on saatavilla, minne tuotokset toimitetaan ja kohdistuuko palvelu EU-käyttäjille. Tätä viitekehystä kannattaa seurata, sillä EUT voi ottaa sen pohjaksi omalle alueellista soveltamista koskevalle lähestymistavalleen.
Komissiolla ja professoreilla jaettu huoli
Prosessuaalisesti yllättävin puheenvuoro tuli komissiolta. Komission juristi Talabér-Ritz katsoi jutun olevan ”osittain tai kokonaan tutkittavaksi ottamaton”. EUT:n tehtävä on nimittäin ratkaista ainoastaan konkreettisia riita-asioita eikä antaa neuvoa-antavia lausuntoja. Loukkauksen – esimerkiksi suojatun tekstin todellisen kappaleen valmistamisen – tulee olla konkreettisesti todistettua tai helposti todettavissa. Toinen komission juristi Samnadda lisäsi, että jos tuomioistuin kuitenkin käsittelee jutun, sen tulisi rajata vastauksensa chatbotin tuotosten yleisölle välittämiseen eikä ottaa laajemmin kantaa koulutusprosessiin tai TDM-poikkeukseen.
Komission linja on käytännössä sama, johon ECS päätyi kirjallisessa lausunnossaan viikkoa aiemmin. Vääriltä faktoilta tehty laaja tuomio voi olla pahempi kuin se, ettei tuomiota anneta lainkaan. Komissio ei ole sidottu ECS:n lausuntoon eikä viitannut siihen – mutta lopputulos on samansuuntainen. Joko komissio luki professorien lausunnon tai päätyi itsenäisesti samaan arvioon. Ei ole mahdotonta, että molemmat yksinkertaisesti tunnistivat saman prosessuaalisen ongelman.
Komission juristi Samnadda nosti esiin myös seikan, jota korostin aiemmassa kirjoituksessani. DSM-direktiivin 15 artiklan lehtikustantajan lähioikeus on eri asia kuin tekijänoikeus. Se suojaa kustantajan taloudellista ja organisatorista panostusta, ei toimittajien alkuperäisteoksia. Kustantajan oikeus ei oikeuta laajempaan suojaan kuin mitä tekijälle itselleen kuuluu, Samnadda muistutti vastauksessaan julkisasiamies Szpunarin tarkentavaan kysymykseen.
TDM-poikkeus kolmiportaisen testin edessä
Tuomari Octavia Spineanu-Matei nosti esiin kysymyksen siitä, miten suurimittakaavainen sisällön tokenisointi voi ylipäätään täyttää DSM-direktiivin 4 artiklan edellyttämän ”tietyn erityistapauksen” tunnusmerkin?
Googlen juristi Conrad vastasi, ettei tokenisointi ole kappaleen valmistamista, mutta vaikka se olisi, se silti täyttäisi erityistapauksen kriteerit eikä häiritsisi kustantajien normaalia liiketoimintamallia. Kustantajien liiketoiminta perustuu mainostuloihin ja tilauksiin, ei tokenisointimaksuihin.
Kantajan juristi Rátz hylkäsi tämän erottelun. Koulutusvaihetta ja chatbotin kaupallisia tuotoksia ei voi arvioida erikseen – ne muodostavat yhden taloudellisen prosessin kokonaisuuden. Vahinko kustantajille syntyy koko ketjun poikki, ja niin sitä tulisi myös arvioida. Geminin integroituminen Google Searchiin on Rátzin mukaan aiheuttanut useille eurooppalaisille kustantajille eksistentiaalisen kriisin, koska käyttäjät saavat vastauksen chatbotilta eivätkä siirry kustantajan sivuille.
Ranska ja Unkari totesivat, että koulutus saattaa kyllä sisältää kappaleen valmistamista, mutta se voisi silti kuulua TDM-poikkeuksen piiriin, mikäli sen edellytykset täyttyvät – mukaan lukien niin sanottu kolmiportainen testi. Kolmiportaisen testin mukaan poikkeus sallitaan vain erityistapauksessa, joka ei ole ristiriidassa teoksen normaalin käytön kanssa eikä kohtuuttomasti haittaa oikeudenhaltijoita. Suurimittakaavainen kaupallinen koulutus on tästä näkökulmasta hankalaa.
Tuomari kysyi myös, voivatko kustantajat kieltää sisältönsä käytön tekoälykoulutukseen mutta sallia sen silti näkymisen Google Searchissa. Googlen Conrad vastasi myöntävästi ja viittasi Google-Extended -mekanismiin. Teknisesti kyse on robots.txt-tiedostossa käytettävästä käyttäjätunnisteesta. Kustantaja lisää robots.txt-tiedostoonsa kiellon, joka kohdistuu Google-Extended-indeksointirobotin tunnisteeseen, jolloin hakukonelöydettävyys säilyy mutta Geminin koulutuskäyttö estyy.
Koneluettava opt-out on myös se muoto, jota saksalainen OLG Hamburg arvioi joulukuussa 2025 Kneschke v. LAION -ratkaisussaan. Tuomioistuin katsoi, ettei kuva-agentuurin käyttöehtoihin luonnollisella kielellä kirjoitettu TDM-varaus täyttänyt DSM-direktiivin 4 artiklan koneluettavuusvaatimusta – varaus ei ollut sellainen, jonka automaattinen prosessi pystyy tulkitsemaan ja jonka perusteella se voi estää louhintaoperaation. Arvio tosin koski vuoden 2021 teknologiatasoa, jolloin suuret kielimallit eivät olleet vielä yleisesti saatavilla luonnollisen kielen tulkintaan. Tuomioistuimen linja ei ole kiistaton: Tanskan kauppatuomioistuin katsoi lokakuussa 2025, että HTML-sivulle kirjoitettu louhinnan kielto voi riittää. Oikeudellisesti merkittävää on joka tapauksessa se, että jos kustantaja ei ole ilmaissut opt-outia koneluettavassa muodossa, TDM-poikkeus voi soveltua eikä koulutuskäyttö muutu lainvastaiseksi.
VG Bild-Kunst (C-392/19, 2021) -ratkaisussa, jonka esitteli sama julkisasiamies, oli kyse siitä, miten opt-out tulee toteuttaa teknisin menetelmin.
Mitä seuraavaksi
Julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus on odotettavissa syyskuussa 2026. Se ei sido tuomioistuinta, mutta ohjaa sen harkintaa merkittävästi.
Lopullisen tuomion ajankohdasta voidaan tehdä kohtuullisen perusteltu arvio vertaamalla aiempiin EUT juttujen käsittelyaikoihin. Tavallisessa jaostossa — viisi tai yhdeksän tuomaria — aika ratkaisuehdotuksesta tuomioon on tyypillisesti neljästä yhdeksään kuukautta. Pirate Bay (C-610/15) eteni ratkaisuehdotuksesta tuomioon neljässä kuukaudessa, VG Media (C-299/17) yhdeksässä. Like Company on kuitenkin suuren jaoston juttu, jossa deliberaatio kestää selvästi kauemmin. YouTube/Cyando (C-682/18) oli myös suuren jaoston asia, ja siinä ratkaisuehdotuksesta tuomioon kului yksitoista kuukautta. EUT:n omien tilastojen mukaan ennakkoratkaisupyyntöjen käsittely kesti vuonna 2024 keskimäärin 17,2 kuukautta alusta loppuun — suuren jaoston jutuissa tavanomaista kauemmin.
Jos Like Companyn aikataulu seuraa YouTube-aikataulua, tuomio on odotettavissa kesällä tai syksyllä 2027. Jutun laajuus — neljä ennakkoratkaisukysymystä, useita jäsenvaltioita, tekoälyn ja tekijänoikeuden rajapinnan uutuus — puoltaa pitempää arviota. Realistinen odotus on loppuvuosi 2027.
Istunnon perusteella nousee kolme seurattavaa kysymystä:
- Tutkittavaksi ottaminen. Vastaako EUT kysymyksiin vai katsooko se komission tavoin, että tutkimatta jättämisen edellytykset eivät täyty?
- Alueellisuus. Omaksuuko tuomioistuin komission ehdottaman testin — saatavuus, tuotosten toimitus, EU-käyttäjien kohdentaminen — vai rakentaako se oman mallinsa?
- TDM-poikkeuksen tulkinta. Arvioidaanko koulutusvaihetta erillisenä suorituksena vai osana koko taloudellista ketjua, jonka päässä on chatbotin kaupallinen käyttö?
Syyskuussa tiedämme, mihin suuntaan Szpunar näitä ohjaa.
Tämä kirjoitus perustuu MLex:n toimittajan Inbar Preissin 10. maaliskuuta 2026 julkaisemaan raporttiin, jonka hän kirjoitti suoraan istunnosta. Preissin artikkeli on maksumuurin takana, mutta se on toistaiseksi tarkin julkinen kuvaus siitä, mitä Luxemburgin käsittelyssä tapahtui.
Herkko Hietanen on teknologiaoikeuden asiantuntija. Hän seuraa tekoälyoikeudenkäyntejä aktiivisesti ja kirjoittaa niistä suomeksi. Keväällä 2026 ilmestyy Alma Insightsin kustantama Tekoälysopimukset, joka käsittelee tekoälyn käyttöön liittyviä sopimusoikeudellisia kysymyksiä. Tutustu muihin tekoälykirjoituksiin.