Olen itsekin tekoälyuskovainen. Uskon vakaasti, että se muuttaa työtämme parempaan suuntaan. Tämä kuitenkin edellyttää, että sitä käyttää oikeissa paikoissa ja oikeilla tavoilla. Liian moni erehtyy luulemaan tekoälyltä liikoja, mikä näkyy myös juridiikan alalla. Tekoälyn todelliset puutteet paljastuvat armottomasti, kun vertaa sen tuotoksia oman alansa läpikotaisin tuntevan asiantuntijan työskentelyyn.
Oikeudellisten palveluiden keskeiset piirteet
Oikeudellisiin palveluihin liittyy samoja piirteitä kuin muihinkin erityisalojen palveluihin:
Ensinnäkin, maallikon on vaikea arvioida palvelun laatua – ei vain etukäteen vaan usein myös palvelun suorittamisen jälkeen. Laadun arviointiin tarvitaan merkittävä määrä asiantuntemusta. Sopimus voi näyttää hyvältä paperilla, mutta sen todelliset puutteet paljastuvat vasta kriisin iskiessä. Taloustieteessä tällaista tuotetta kutsutaan nimellä luottamustuote (credence good).
Toiseksi, työn määrää on mahdoton arvioida tuloksen perusteella. Yksinkertaiselta vaikuttava ratkaisu näyttää helpolta ja itsestään selvältä, mutta sen saavuttamiseen on usein tarvittu useita yrityksiä, vuosien kokemusta ja syvällistä perehtymistä asiakkaan toimialaan.
Kolmanneksi, ongelmiin ei ole yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua vaan joukko ratkaisuja, jotka voivat olla keskenään yhtä hyviä eri tilanteissa. Kokenut juristi valitsee näistä sen, joka sopii juuri sinun riskiprofiiliisi ja liiketoimintamalliin.
Tekoälyn hyödyntämisen haasteet
Nämä kolme piirrettä tekevät oikeudellisista palveluista haastavaa aluetta tekoälylle. Tekoäly tuottaa varmasti jotain, joka näyttää sopimukselta, mutta:
”Tekoäly vastailee itsevarmasti ja väsymättömästi, mutta vastausten laatuun liittyy mm. kaiken läpileikkaava hallusinointiriski.”
Laatuongelman suhteen tekoäly pahentaa tilannetta entisestään. Jos jo ammattilaisen työn laadun arviointi on vaikeaa, tekoälyn tuotoksen arviointi on käytännössä mahdotonta ilman asiantuntemusta. Tekoäly vastailee itsevarmasti ja väsymättömästi, mutta vastausten laatuun liittyy mm. kaiken läpileikkaava hallusinointiriski. Tilastollisesti todennäköinen sanoitus ei muutoinkaan välttämättä sovellu juuri sinun tilanteeseesi.
Työmäärän suhteen tekoäly luo harhan helppoudesta. Muutamassa sekunnissa syntynyt sopimus antaa vaikutelman, että kyse oli yksinkertaisesta tehtävästä. Todellisuudessa kokenut juristi olisi käyttänyt tunteja miettimään juuri sinun tilanteeseesi sopivia ratkaisuja ja niiden seurauksia.
Ratkaisuvaihtoehtojen suhteen tekoäly tekee valintoja, joita se ei pysty perustelemaan samoin kuin ihminen. Mallit, joita ei ole varsinaisesti tarkoitettu käytettäväksi oikeudellisessa kontekstissa, eivät pysty ennakoimaan, sopiiko ratkaisu juuri sinun riskiprofiiliisi, asiakaskuntaasi tai liiketoimintamalliisi.
Vibekoodaus iskee lakimaailmaan
Ohjelmistoalalla puhutaan osuvasti vibekoodauksesta. Sillä tarkoitetaan tekoälyn avulla nopeasti tuotettua koodia, joka näyttää ja tuntuu oikealta, mutta josta puuttuu ammattilaisen suunnittelema rakenne ja varmistukset. Kokenut koodari tunnistaa sen heti, eikä uskaltaisi viedä sellaista tuotantoon. Vibekoodin korjaaminen on työläämpää kuin uuden kirjoittaminen alusta alkaen.
”Tekoälyn tai vanhan pohjan avulla luotu sopimus on juridista vibekoodausta. Se näyttää sopimukselta, mutta siitä puuttuu juristin kokemuksen tuoma riskienhallinta.”
Täsmälleen sama ilmiö on rantautunut juridiseen maailmaan. Tekoälyn tai vanhan pohjan avulla luotu sopimus on usein juuri tällaista juridista vibekoodausta. Se näyttää sopimukselta, siinä on oikeat osiot ja vakioehtoja, mutta siitä puuttuu se oleellinen: juristin kokemuksen tuoma riskienhallinta ja ennakointi.
Mitä ”nopea vilkaisu” todella tarkoittaa
Kun tällainen luonnos tuodaan juristille ”nopeaan tarkistukseen”, kyse ei ole läpilukemisesta. Se on vaativaa työtä, jossa juristi:
Selvittää alkuperäisen tavoitteen: Mitä asiakas todella halusi tai tarvitsee? Tekoäly tai vanhan pohjan kopioija ei välttämättä osaa kysyä oikeita kysymyksiä.
Etsii piilotetut ansat: Ristiriitaiset klausuulit, puuttuvat vastuunrajoitukset, väärän oikeusjärjestelmän viittaukset. Nämä ovat klassisia tekoälyn ja copy-paste-sopimusten sudenkuoppia.
Korjaa tulkinnanvaraisia kohtia: Useimmat sopimusriidat kiteytyvät tulkinnanvaraiseen lauseeseen tai yksittäiseen sanaan. Itsetehdyissä sopimuksissa näitä voi olla sivukaupalla.
Täydentää puuttuvia klausuuleja: Mitä tapahtuu, jos toinen osapuoli ei maksa? Entä jos palvelu keskeytyy? Kuka vastaa kolmannen osapuolen aiheuttamista vahingoista? Tekoäly ei osaa ennakoida näitä tosielämän tilanteita ja erityisen vaikeaa sen on ottaa huomioon esimerkiksi toimialakohtaista regulaatiota, jonka tulisi näkyä myös sopimusvelvoitteissa.
Juristi ei ole sopimuskone
Juristien koulutus oikeustieteellisessä ei pidä sisällään monenkaan sopimuksen laatimista. Sen sijaan koulutus keskittyy sopimusten taustalla olevien periaatteiden ymmärtämiseen ja sekä niiden soveltamiseen sopimusriitoja käsiteltäessä.
Todellinen käytännönkokemus kertyy uran varrella käydyistä neuvotteluista ja nähdyistä riidoista – niin omista kuin kollegoidenkin jutuista.
”Juristin todellinen arvo ei ole siinä, että hän kirjoittaa sopimuksia. Se on siinä, että hän auttaa välttämään ne karikot, joissa muut ovat jo pohjansa raapineet.”
Erikoistunut tekoäly ei pelasta
Markkinoilla on myös erikoistuneita juridisia tekoälyratkaisuja, kuten ruotsalainen Legora, joka hyödyntää Alma Median juridista aineistoa. Nämä ovat huomattavasti parempia kuin ChatGPT juridisissa tehtävissä, mutta ne eivät silti korvaa juristin harkintaa.
Tekoäly on erinomainen työkalu rutiinityön nopeuttamiseen. Se ei kuitenkaan korvaa sitä kokemukseen perustuvaa harkintaa, jota kokenut juristi tekee joka lauseessa. Se ei osaa kysyä: ”Oletko varma, että haluat sitoa itsesi näin tiukasti tähän aikatauluun?” tai ”Entä jos asiakkaasi kohtaa konkurssin keskellä projektia?”
On myös huomattava, että monet juridiikan alan tekoälyratkaisut on tarkoitettu alan koulutuksen saaneen ihmisen työkaluiksi. Ne eivät sellaisenaan palvele henkilöä, jolla ei ole tarvittavaa osaamista uusien apuvälineiden käyttöön.
Kallein säästö ikinä
”Hetken säästö muuttuu moninkertaiseksi laskuksi, kun sotkua selvitetään kalliiden tuntien kera jopa käräjäsalissa.”
Kaikkein huolestuttavinta on, että moni näistä itse laadituista sopimuksista otetaan käyttöön ilman ammattilaisen arviota. Ne ovat aikapommeja, jotka voivat yllättäen räjähtää ensimmäisen erimielisyyden yhteydessä. Hetken säästö muuttuu moninkertaiseksi laskuksi, kun sotkua selvitetään kalliiden tuntien ja harmaiden hiusten kera jopa käräjäsalissa.
Tiedän tapauksia, joissa itse tehty tai kavereilta kopioitu sopimus on johtanut kymmenien tuhansien eurojen oikeudenkäyntikuluihin. Oikea-aikainen ammattilaisen konsultointi olisi maksanut murto-osan siitä.
Fiksumpi tapa toimia
Sen sijaan, että tuot juristille valmiin tekstin korjattavaksi, tuo hänelle ajatuksesi paketoituna. Anna tekoälyn hoitaa ne tehtävät, joissa se on hyvä. Esimerkiksi taustatutkimus ja alustavien ideoiden generointi sujuu tekoälyn kanssa mukavasti. Mutta anna juristin tehdä se, missä hän kokemuksensa vuoksi loistaa.
Voit säästää aikaa ja rahaa kirjoittamalla lyhyen muistio siitä:
- Mitä palvelusi tekee käytännössä
- Mitä riskejä olet itse tunnistanut
- Mitä sopimukselta toivot
- Millainen on asiakkaasi matka ja mitkä asiat häntä huolettavat
- Mitkä ovat kriittisimmät aikataulut ja taloudelliset seuraukset
”Kun annat kokeneen asiantuntijan tehdä työnsä alusta alkaen, hän voi suunnitella juuri sinun tarpeisiisi sopivan, kestävän ratkaisun. Tästä syntyy todellinen säästö.”
Kun annat kokeneen asiantuntijan tehdä työnsä alusta alkaen, hän voi suunnitella juuri sinun tarpeisiisi sopivan, kestävän ratkaisun. Tämä on todellinen säästö, etkä säästä vain rahaa vaan säästyt myös unettomilta öiltä.
Tekoäly on voimakas työkalu, mutta se ei ole taikasauva. Se toimii parhaiten kokeneen ammattilaisen käsissä, joka tietää milloin sitä kannattaa käyttää ja milloin ei.