Tekoälyn luomat syväväärennökset ovat nostaneet esiin perustavanlaatuisia kysymyksiä oikeudestamme omaan kuvaamme ja ääneemme. Tanskan tuore lainsäädäntöaloite on merkittävä osoitus siitä, että tekijänoikeus ei ole enää vain taloudellinen oikeus, vaan yhä vahvemmin myös henkilön kunniaan, persoonaan, itsemääräämisoikeuteen ja jopa seksuaalisuuteen sidottu oikeus. Nyt Tanska on ottanut historiallisen askeleen ja solminut laajan poliittisen sopimuksen, joka antaisi jatkossa lainsäädännön kautta jokaiselle oikeuden omaan kehoonsa ja ääneensä.
Mikä muuttuu? Kaksi uutta suojaa tekijänoikeuslakiin
Tanskan hallitus on yhdessä opposition kanssa sopinut tekijänoikeuslain muuttamisesta. Kulttuuriministeriön on valmistelemassa muutoksia tekijänoikeuslakiin joka antaisi kaksi keskeistä suojaa digitaalisia jäljitelmiä vastaan:
- Yleinen suoja: Laki kieltää realististen, digitaalisesti tuotettujen jäljitelmien jakamisen toisen henkilön tunnistettavista piirteistä (kuten ulkonäkö ja ääni) ilman tämän suostumusta.
- Erityinen suoja esiintyville taiteilijoille: Laki suojaa erikseen esiintyviä taiteilijoita ja artisteja heidän taiteellisten esitystensä realistisilta, digitaalisesti luoduilta jäljitelmiltä, jotka on jaettu ilman lupaa.
”Olen äärimmäisen ylpeä, että lähetämme nyt yksiselitteisen viestin kaikille kansalaisille: sinulla on oikeus omaan kehoosi, omaan ääneesi ja omiin kasvonpiirteisiisi.”
Kulttuuriministeri Jakob Engel-Schmidt
Kriittikki: Oikeuksien tilkkutäkki Suomesta Tanskaan
Vaikka Tanskan aloite on tärkeä, sen nimittäminen ”tekijänoikeudeksi” omaan olemukseen on juridisesti harhaanjohtavaa. Tekijänoikeus suojaa perinteisesti teoksia, jotka ylittävät ns. teoskynnyksen. Pelkkä henkilön kuva ei välttämättä ole teos. Vaikka se olisi, suoja syntyy kuvan kohteen sijasta kuvan ottajalle.
Tilannetta suomessa kuvaa hyvin neuvoston lausunto:
Oikeus valokuvaan tai valokuvan tekijänoikeus suojaa valokuvaa
Tekijänoikeusneuvoston lausunto 2003:6
sellaisenaan muttei esimerkiksi valokuvan kohdetta, ideaa tai aihetta. Kuka tahansa saa siten ottaa valokuvan samasta kohteesta ja esimerkiksi samasta kuvakulmasta ja samassa valaistuksessa kuin toinen valokuvaaja. Sen sijaan valokuvaajan ottamasta valokuvasta ei saa valmistaa kappaletta tai näyttää sitä julkisesti ilman valokuvaajan suostumusta, koska TekijäL 2
ja 49 a §:n mukaan valokuvan kappaleen valmistaminen ja sen julkinen näyttäminen kuuluvat valokuvaajan yksinoikeuden piiriin.
Kysymys henkilön kuvan ja identiteetin suojasta ei ole uusi. Suojaa on haettu eri oikeudenalojen kautta, mikä on johtanut kirjavaan käytäntöön Euroopassa. Esimerkiksi Alankomaissa F1-kuljettaja Max Verstappenin näköishenkilön käyttö mainoksessa katsottiin loukkaavan hänen ”muotokuvaoikeuttaan”, joka on osa maan tekijänoikeuslakia.
Suomessa on puolestaan edetty toista polkua. Hiljattain ratkaistussa ns. kalsarikäräjissä Helsingin hovioikeus (S 23/2115) velvoitti alusvaateyrityksen maksamaan näyttelijä Jasper Pääkköselle 300 000 euron korvauksen hänen nimensä, kuvansa ja äänensä luvattomasta käytöstä laajassa mainoskampanjassa. Tuomio ei perustunut tekijänoikeuslakiin ja hovioikeus totesi, että Suomen laissa ei ole erityislainsäädäntöä tällaisen tilanteen varalle. Sen sijaan oikeus nojasi vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön (mm. KKO 1982 II 36, skappari), jonka mukaan henkilön kuvan kaupallinen hyödyntäminen vaatii hänen suostumuksensa. Kyse on siis lakiin kirjaamattomasta, henkilön persoonaan liittyvästä oikeudesta, ei varsinaisesta immateriaalioikeudesta.
Mielenkiintoista on, että määrittäessään korvauksen suuruutta hovioikeus käytti vertailukohtana tekijänoikeudesta tuttua hyvitys-käsitettä. Korvauksen lähtökohdaksi otettiin se summa, jolla Pääkkönen olisi todennäköisesti suostunut kampanjaan, jos lupa olisi asianmukaisesti pyydetty. Pääkkösen tapaus osoittaa, että Suomessa on jo olemassa suoja kaupallista hyväksikäyttöä vastaan, mutta se rakentuu eri periaatteille kuin Tanskan tuleva laki.
Suomessa henkilön kuvaa voidaan suojata tavaramerkkioikeudella. Oman kuvan rekisteröiminen tavaramerkiksi voi tarjota tehokkaan suojan, mikäli kuvaa halutaan hyödyntää elinkeinotoiminnassa ja se on erottamiskykyinen. Tämä korostaa jälleen kaupallista näkökulmaa ja kuvan käyttöä elinkeinotoiminnassa.
Tässä piilee keskeinen ero Tanskan malliin. Siinä missä Verstappenin, Pääkkösen ja suomalaisen tavaramerkkisuojan tapauksissa keskiössä on kaupallinen hyödyntäminen, Tanskan laki pyrkii suojaamaan ihmisiä laajemmin, myös ei-kaupallisilta syväväärennöksiltä.
Poliittisesta tahdosta laiksi – kivinen tie ja pirstaloituva Eurooppa
On muistettava, että Tanskan tapauksessa kyseessä on vasta poliittinen sopu, joka edellyttää kulttuuriministeriöltä vielä varsinaisia lainsäädäntötoimia. Tämä voi osoittautua vaikeaksi, sillä EU-lainsäädäntö ja WIPOn kansainväliset tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevat sopimukset voivat muodostua esteeksi. Ne edellyttävät kansallista kohtelua ja pyrkivät yhtenäisiin markkinoihin. Puhtaasti kansallinen laki, joka ”finder kun anvendelse i Danmark”, voi olla ristiriidassa näiden periaatteiden kanssa.
Tämä on oire laajemmasta huolesta: tekijänoikeuden ja henkilönsuojan pistemäisestä sääntelystä EU:ssa. Kun Ranska, Tanska ja muut jäsenvaltiot luovat omia, toisistaan poikkeavia säännöksiään – jotkut tekijänoikeuden, toiset tavaramerkkioikeuden ja kolmannet rikosoikeuden kautta – syntyy monimutkainen ja pirstaloitunut lainsäädännöllinen tilkkutäkki.
Tämä on painajainen niin palveluntarjoajille kuin tavallisille kansalaisillekin. Yritysten on navigoitava 27 eri lainsäädännön viidakossa, mikä lisää kustannuksia ja oikeudellista epävarmuutta. Yhteismarkkinoilla toimivien kansalaisten ja sisällöntuottajien oikeudet ja velvollisuudet taas riippuvat siitä, missä maassa satutaan olemaan tai minne sisältöä jaetaan. Tämä heikentää digitaalisten sisämarkkinoiden perusideaa. Vaikka kansallinen into suojella kansalaisia on ymmärrettävää, kestävä ratkaisu voi löytyä vain yhtenäisestä, koko EU:n kattavasta lähestymistavasta.
Jos Tanskan kansallinen lainsäädäntö kaatuu EU-oikeuteen, voi valepaavi jatkaa marssiaan – ehkä jopa Tanskan lippu kädessään, symbolina kansallisen sääntelyn haasteista globaalissa maailmassa.
Kirjoittaja on tekijänoikeusjuristi, joka on opetellut tanskaa kohta vuoden päivittäin Duolingossa, odottaen päivää, jolloin voi lukea Tanskan tekijänoikeuslakia alkukielellä.
Lähteet ja linkit:
- IPRinfo: Henkilön oma kuva tavaramerkkinä – täyttyykö erottamiskyvyn edellytys?
- Novagraaf: Image rights: Formula One’s Verstappen aims for IP win off the racetrack
- Helsingin hovioikeus: Tiedote S 23/2115
- Kulturministeriet: Bred aftale om deepfakes giver alle ret til egen krop og egen stemme
- Kulturministeriet: Aftale: Værn mod deling af digitale efterligninger af personlige kendetegn
- Euronews: Denmark fights back against deepfakes with copyright protection. What other laws exist in Europe?
- The Guardian: Denmark to tackle deepfakes by giving people copyright to their own features