Studiot nostivat kesäkuussa merkittävän tekijänoikeuskanteen kuvia tuottavaa Midjourney-yhtiötä vastaan. Tämä tapaus, josta on uutisoinut muun muassa asiantunteva TechnoLlama-blogi, on herättänyt laajaa kiinnostusta, sillä se on yksi selkeimmistä haasteista generatiivista tekoälyä vastaan tähän mennessä.
Aiemmin lähinnä yksittäiset taiteilijat ovat nostaneet kanteita teknologiajättejä, kuten Googlea tai OpenAI:ta, vastaan. Disney-konsernin päätös haastaa juuri Midjourney, joka on alalla suhteellisen pieni toimija, kertoo strategisesta peliliikkeestä. Tässä blogitekstissä avaan, mistä kanteessa on kyse ja mitä se voi merkitä tekoälyn tulevaisuudelle.
Kanteen osapuolet ja syytökset
Kanteen nostajina on joukko maailman tunnetuimpia viihdeyhtiöitä. Mukana ovat Disney, Marvel, Lucasfilm, 20th Century Fox, Universal ja DreamWorks. Ne syyttävät yhdysvaltalaista Midjourney-yhtiötä suorasta ja avustavasta tekijänoikeuden loukkauksesta.
Studiot esittävät kanteessaan kaksi pääväitettä Midjourneyn toiminnasta. Ensinnäkin ne syyttävät Midjourneytä siitä, että yhtiö on luvattomasti kopioinut valtavan määrän niiden omistamia kuvia ja hahmoja käyttääkseen niitä tekoälymallinsa koulutusaineistona. Kanteessa kuvaillaan, kuinka Midjourney on rakentanut liiketoimintansa ”ryöstämällä” kantajien luovaa työtä.
Toiseksi studiot väittävät Midjourneyn palvelun jatkavan loukkauksia tuottamalla käyttäjien tekstikomennoista loputtomasti uusia, luvattomia versioita niiden tunnetuimmista hahmoista. Kanteessa palvelua verrataan ”virtuaaliseen myyntiautomaattiin”, joka tarjoilee pyynnöstä kuvia esimerkiksi Darth Vaderista, Minioneista tai Elsasta. Studiot katsovat, että Midjourney ei ainoastaan mahdollista rikkomuksia vaan myös tietoisesti hyötyy niistä taloudellisesti.
Analyysi: miksi juuri Midjourney ja miksi juuri nyt?
Monet ovat pohtineet, miksi Disneyn kaltainen jätti kohdistaa voimansa juuri Midjourneyhin. Yksi uskottava teoria on, että studiot lähettävät kanteella viestin koko tekoälyalalle. Midjourney on alan muita toimijoita pienempi ja riippumattomampi, mikä tekee siitä strategisesti sopivan ja ”uhrattavissa olevan” kohteen. Suuria teknologiajättejä, kuten Googlea tai Microsoftia, studiot saattavat pitää tulevaisuuden kumppaneina, jolloin niiden haastaminen oikeuteen olisi huono peliliike.
Kanteen ajoitus on myös herättänyt kysymyksiä. Tekoälymallit ovat pystyneet tuottamaan tunnistettavia hahmoja jo pidemmän aikaa. Onkin arveltu, että studioiden lopullinen herätys on ollut tekoälypohjaisten videogeneraattoreiden nopea kehitys, joka uhkaa niiden ydinliiketoimintaa entistä suoremmin. Myös Midjourney on ilmoittanut julkaisevansa pian oman videotyökalunsa.
Tämä kanne on lähtökohdiltaan poikkeuksellisen vahva. Toisin kuin abstrakteissa tekstigeneraattoreita koskevissa väännöissä, kuvageneraattoreiden kohdalla studiot voivat esittää todisteeksi konkreettisia, ”savuavia aseita”. Kun palvelu tuottaa kuvan, joka on lähes identtinen suojatun hahmon kanssa, tekijänoikeusloukkaus on helppo osoittaa.
Entä Suomessa? Kaj Stenvallin ankat ja hahmon suoja
Disneyn ja Midjourneyn välistä kiistaa on mielenkiintoista peilata myös suomalaiseen tekijänoikeuskäytäntöön, joka eroaa yhdysvaltalaisesta. Suomessa pelkkä fiktiivinen hahmo, kuten Aku Ankka, ei perinteisesti saa itsenäistä tekijänoikeuden suojaa. Tämä periaate on mahdollistanut esimerkiksi taidemaalari Kaj Stenvallin tunnetut ankkamaalaukset.
Stenvallin teoksissa esiintyy tunnistettava ankkahahmo, mutta hänen teoksensa eivät ole suoria kopioita Disneyn piirroksista. Suomalaisen laintulkinnan mukaan taiteilija saa luoda samasta aiheesta tai ”mallista” oman itsenäisen teoksensa loukkaamatta tekijänoikeutta. Stenvallin ankat ovatkin hänen oma taiteellinen tulkintansa, jotka on sijoitettu uusiin, omaperäisiin sommitelmiin ja ympäristöihin.
On kuitenkin tärkeää erottaa toisistaan tekijänoikeus ja tavaramerkkioikeus. Vaikka hahmo itsessään ei nauttisi tekijänoikeussuojaa, sen nimi ja ulkomuoto voivat olla rekisteröityjä tai vakiintumisen kautta syntyneitä tavaramerkkejä. Tällöin kukaan ei saa käyttää esimerkiksi Aku Ankka -nimeä tai -hahmoa kaupallisesti tuotteiden tai palveluiden yhteydessä tavalla, joka voisi harhauttaa kuluttajia tai hyötyä perusteettomasti Disneyn brändin maineesta.
Fanifiktio ja tekijänoikeuden harmaa alue
Keskustelu hahmojen oikeuksista laajenee entisestään, kun tarkastellaan fanifiktiota. Fanifiktio on fanien kirjoittamaa, epävirallista ja yleensä ei-kaupallista kirjallisuutta, joka käyttää olemassa olevien teosten hahmoja, maailmoja ja juonikuvioita. Se on ilmiönä vuosikymmeniä vanha ja elinvoimainen osa monia fanikulttuureja.
Oikeudellisesti fanifiktio elää jatkuvasti harmaalla alueella. Teknisesti ottaen se on johdannaisteos, ja oikeus sellaisten luomiseen kuuluu yksinomaan alkuperäisen teoksen tekijänoikeuksien haltijalle. Fanifiktion puolustajat vetoavat kuitenkin usein siihen, että teokset ovat ”transformatiivisia” eli muuntavia: ne eivät ainoastaan kopioi, vaan luovat uutta sisältöä, kritisoivat alkuperäisteosta tai tutkivat hahmojen syvyyttä tavoilla, joita alkuperäinen luoja ei tehnyt.
Tässä piilee Midjourney-tapauksen ja fanifiktion yhteys. Molemmat pakottavat meidät pohtimaan, missä menee inspiraation ja kopioinnin raja. Vaikka tekijänoikeuksien haltijat ovat usein sietäneet ei-kaupallista fanifiktiota, Midjourneyn kaltainen kaupallinen palvelu, joka tuottaa automaattisesti ja laajamittaisesti vastaavia johdannaisteoksia, muuttaa tilanteen täysin. Tekoälyn kohdalla on paljon vaikeampaa vedota inhimilliseen luovaan prosessiin ja transformatiiviseen tarkoitukseen.
Kanteen ytimessä: pelko korvatuksi tulemisesta
Disneyn ja muiden studioiden kanteen perimmäinen syy ei ole vain se, että Midjourney on käyttänyt niiden teoksia koulutusaineistona. On selvää, että Midjourney ei olisi voinut rakentaa 300 miljoonan dollarin vuosiliikevaihtoon yltävää palveluaan ilman materiaalin laajamittaista ja luvatonta koulutuskäyttöä. Palvelun käyttäjät maksavat kuukausimaksuja juuri siitä, että tekoäly osaa tuottaa kuvia, jotka resonoivat heille tuttujen hahmojen ja tyylien kanssa.
Todellinen pelko piilee kuitenkin syvemmällä. Oikeudenhaltijat eivät ole niinkään huolissaan siitä, että yksittäinen käyttäjä luo tekoälyllä kuvan omaan käyttöönsä. He ovat kauhuissaan siitä, että tekoälypalvelu voi luoda riittävän erilaisen kuvan, jotta se ei olisi enää suora kopio, mutta samalla riittävän samanlaisen, että se korvaa alkuperäisen teoksen markkinoilla. Tämä ”transformatiivisen käytön” uhka on kanteen todellinen ydin.
Kyse on eksistentiaalisesta taistelusta. Oikeudenhaltijat pelkäävät, että tekoälyllä tuotetut johdannaisteokset syrjäyttävät heidän omat tuotteensa. Jos kuka tahansa voi generoida loputtomasti uusia seikkailuja suosikkihahmoilleen, miksi he enää maksaisivat alkuperäisestä sisällöstä?
Tekijänoikeusjärjestelmä natisee liitoksistaan
Tämä konflikti paljastaa nykyisen tekijänoikeusjärjestelmän perustavanlaatuisen haasteen. Laki suojaa perinteisesti teoksen yksittäistä ilmenemismuotoa eli toteutusta, mutta ei sen taustalla olevaa ideaa. Kukaan ei voi omistaa ideaa avaruusoopperasta tai sankarillisesta robotista, mutta R2-D2:n tietty visuaalinen toteutus on suojattu.
Generatiivinen tekoäly tekee tämän jaottelun lähes merkityksettömäksi. Se pystyy tuottamaan hetkessä lukemattomia uusia toteutuksia samasta ideasta, mikä vesittää alkuperäisen teoksen arvoa. Kun uuden ilmaisun luominen on näin helppoa ja halpaa, koko järjestelmä, joka on rakennettu suojaamaan vaivalla tuotettuja yksittäisiä teoksia, alkaa natista liitoksistaan.
Ironista kyllä, samat studiot, jotka nyt haastavat Midjourneyn oikeuteen, suunnittelevat itse tekoälyn käyttöönottoa tehostaakseen omaa tuotantoaan ja potentiaalisesti korvatakseen ihmistyötä. Tämä kaksinaamaisuus korostaa sitä, että olemme siirtymässä uuteen aikakauteen, johon vuosisatoja vanha tekijänoikeuslainsäädäntö ei ole varautunut. Teollinen vallankumous johti siihen, että teosten kopioiminen ei ollut enää tekijöiden käsissä. Tietoyhteiskunnassa kopiointi ei vaatinut isoja investointeja vaan se demokratisoitui ja johti vertaisverkkolevitykseen. Nyt kopioinnin sijasta itse tuotanto on kokemassa merkittävää muutosta. On selvää, että edessämme on jälleen tarve arvioida koko luovan työn ja immateriaalioikeuksien perusta uudelleen.