Vaasan hovioikeuden ratkaisussa VaaHO:2024:7 oli kysymys siitä, oliko T Oy:n suunnittelemaan aineistoon syntyneet tekijänoikeudet ja muut immateriaalioikeudet siirtyneet AS Oy:lle osapuolten välisen toimeksiantosuhteen tai erillisen sopimuksen nojalla. Osapuolet olivat sopineet, että oikeudet siirtyvät kun A on maksanut laskun kokonaan T:lle. A Oy:n konkurssin jälkeen sen konkurssipesä ei käyttänyt oikeuttaan jatkaa sopimusta. A:n oikeudet konkurssipesästä ostanut AS Oy katsoi saaneensa oikeudet itselleen liiketoimintakaupan ja suullisen sopimuksen perusteella.
Huomionarvoista on, että jutussa kantajana toimi T Oy, joka halusi oikeuden vahvistavan osapuolten välille syntyneessä erimielisyydessä sen, että ”immateriaali- ja teollisoikeudet” eivät olleet siirtyneet vastaajayhtiö As Oy:lle.
Käsittely käräjäoikeudessa
Keski-Suomen käräjäoikeus katsoi, että tekijänoikeudet eivät olleet siirtyneet A Oy:lle. Käräjäoikeuden mukaan asiassa ei ollut näytetty, että T Oy olisi luovuttanut immateriaalioikeuksiaan toimeksiantosuhteessa, vaan A Oy oli saanut käyttöönsä ainoastaan muokkauskelvottomia piirustuksia, kuten pdf-tiedostoja, joita oli käytetty suoraan tuotannossa. Tekijänoikeuslain 27 §:n mukaisesti teoskappaleen luovutus ei merkitse tekijänoikeuden luovutusta, ellei siitä ole erikseen sovittu. Käräjäoikeus katsoi, että osapuolten 14.2.2018 päivätty kauppakirja sisälsi omistuksenpidätysehdon, jonka mukaan immateriaalioikeuksien siirtyminen edellytti kauppahinnan täyttä maksamista. Koska maksuvelvoitteet olivat jääneet täyttämättä A Oy:n konkurssiin mennessä, oikeudet olivat pysyneet T Oy:llä.
Hovioikeus vahvisti käräjäoikeuden päätöksen, jonka mukaan tekijänoikeudet ja immateriaalioikeudet eivät olleet siirtyneet A Oy:lle eivätkä myöskään AS Oy:lle konkurssipesän liiketoimintakaupan tai suullisen sopimuksen nojalla. T Oy:llä oli siten oikeus myydä immateriaalioikeudet edelleen kolmannelle osapuolelle. Hovioikeus perusteli ratkaisuaan muun muassa tekijänoikeuslain 1 §:n ja 27 §:n nojalla sekä yleisellä periaatteella, jonka mukaan omistusoikeuden tai immateriaalioikeuksien siirtyminen edellyttää selkeää sopimusta. Asiassa ei ollut osoitettu, että T Oy olisi luovuttanut oikeutensa tai että käyttöoikeus alkuperäiseen suunnitteluaineistoon olisi siirtynyt A Oy:lle tai AS Oy:lle.
Ratkaisu on onnistunut ja se osoittaa, mikä merkitys sekä yleisillä sopimusoikeudellisilla periaatteilla että erityisillä tekijänoikeudellisilla sopimusperiaattteilla on tekijänoikeuksien siirtämistä koskevien sopimusten tulkinnassa. Se vahvistaa periaatetta, että immateriaalioikeudet jäävät lähtökohtaisesti alkuperäisen oikeudenhaltijan omistukseen, ellei niiden luovutuksesta ole sovittu yksiselitteisesti. Vaikka suunnittelutyön tulos olisi käytettävissä tilaajan tuotannossa, tämä ei vielä tarkoita immateriaalioikeuksien siirtymistä, vaan oikeudet voivat pysyä suunnittelutyön tekijällä. Tapauksessa korostettiin myös omistuksenpidätysehdon vaikutusta, sillä maksamattoman kauppahinnan vuoksi oikeudet eivät olleet siirtyneet tilaajalle.
Suullisten sopimusten vaara
AS Oy:n väite suullisesta sopimuksesta immateriaalioikeuksien siirtämisestä kumottiin sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden näytön arvioinnin, jonka mukaan suullisen sopimuksen syntymisestä ei ollut riittävää näyttöä. Todistajien kertomukset olivat osin ristiriitaisia, ja hovioikeus piti epäuskottavana, että keskeisistä immateriaalioikeuksista olisi sovittu pelkän suullisen keskustelun perusteella ilman kirjallista dokumentointia. Lisäksi hovioikeus kiinnitti huomiota siihen, että suullisen sopimuksen sisällöstä ei ollut päästy yksimielisyyteen esimerkiksi maksuaikataulun ja muiden olennaisten ehtojen osalta.
Tapaus korostaa myös kirjallisten sopimusten merkitystä erityisesti silloin, kun kyseessä on liiketoiminnalle keskeiset immateriaalioikeudet. Suulliset sopimukset voivat helposti jäädä näyttämättä toteen, ja oikeudellisesti merkittävistä siirroista sopiminen pelkästään suullisesti on lähtökohtaisesti riskialtista. Tämä korostui hovioikeuden ratkaisussa, jossa suullisen sopimuksen väitetty sisältö osoittautui epäselväksi ja puutteelliseksi.
Vaikka asioista voidaan sopia suullisesti, suulliseen sopimukseen vetoavalla on näyttötaakka sopimuksen sisällöstä.
Vaasan hovioikeuden ratkaisu vahvisti, että tekijänoikeuksien luovutus vaatii selkeän, usein kirjallisen, sopimuksen, jossa määritellään oikeuksien siirtyminen ja siirtymisen ehdot. Tämä on erityisen tärkeää tilanteissa, joissa sopimusosapuolten välillä on pitkäaikainen yhteistyö ja tilaaja perustaa liiketoimintansa osittain suunnittelutyön tuloksiin.
Mitä asiasta voidaan oppia?
Riidan tulos oli varmasti pettymys As Oy:lle, joka joutui jutun hävittyään korvaamaan T Oy:n asianajokuluja lähes 80.000 euroa. Vastaavasti As Oy:n omat oikeudenkäyntikulut olivat käräjä- ja hovioikeudessa yhteensä 70.000 euroa. Näin olleen As Oy:n oikeudenkäyntikulut nousivat lähes 150 000 euroon.
Jälkikäteen on vaikea arvioida, miten hyvin tuomioistuimen lopputulos oli osapuolten arvioitavissa ennakkoon. Juridiikka on usein suoraviivaisen näköistä, kun tarkastellaan lopputulosta. Aina näin ei aluksi ole. Tässä tapauksessa tuomion lopputulos näyttää kuitenkin tekijänoikeusammattilaiselle jälkikäteen selvältä. Tämä saa miettimään, olisiko asia voitu sopia ilman oikeudenkäyntiä.
Tuomioistuimen ratkaisusta ei käy ilmi, mikä riidan kohteena olevien oikeuksien taloudellinen arvo oli. Voisi kuitenkin päätellä, että mikäli As Oy olisi käyttänyt 150.000 euroa oikeuksien ostamiseen, tulos olisi ollut parempi kuin epävarma riita.
Mikä jutusta tekee erikoisen on se, että oikeudenkäynti käytiin yleisessä tuomioistuimessa. Tekijänoikeusriidoissa ainoa toimivaltainen tuomioistuin on markkinaoikeus. Tekijänoikeusriidan käsittelyssä reitti olisi siis ollut ensiksi markkinaoikeuteen ja sitten korkeimpaan oikeuteen. Tässä tapauksessa osapuolten erimielisyys koski kuitenkin sopimusta ja sen syntymistä. Sopimusriidoissa käräjäoikeus on toimivaltainen tuomioistuin. Käräjäoikeuden ratkaisusta valitustie johtaa hovioikeuteen, joka antoi jutusta ratkaisun yli viisi vuotta sen jälkeen kun osapuolet olivat käyneet neuvottelut oikeuksista. Tämäkin on tyypillistä tekijänoikeusriidoille.