Tietoliikennemarkkinat ovat käymässä läpi muutosta, jonka vaikutukset tuntuvat niin operaattoreiden kuin yritys- ja kuluttaja-asiakkaidenkin arjessa. Vaikutukset eivät kuitenkaan jakaudu tasaisesti. Kotiin tuleva edullinen valokuituyhteys voi yllättävästi linkittyä siihen, että yritysverkkojen kilpailu hiipuu. On aika pysähtyä tarkastelemaan, mitä markkinoilla tapahtuu ja mitä se merkitsee tulevaisuudelle.
Sääntely varmisti tasavertaisen kilpailun
Aiemmin tietoliikennemarkkinat nojasivat vahvasti sääntelyyn, jolla pyrittiin turvaamaan kilpailu ja antamaan pienille teleoperaattoreille mahdollisuus kilpailla suurten rinnalla. Suurilla operaattoreilla oli hallussaan verkkojen infrastruktuuri, mutta ne joutuivat jakamaan sen toistensa sekä muiden pienempien toimijoiden kanssa kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin.
Tämä malli tunnettiin tilaajayhteyksien vuokrausvelvoitteena ja oli keskeinen osa huomattavan markkinavoiman (HMV) sääntelyä. Malli toi vähittäismarkkinoille monia hyötyjä: pk-yrityksillä oli useita vaihtoehtoja, josita valita palveluntarjoaja ja hinnat pysyivät kilpailukykyisinä.
Nyt tilanne voi kuitenkin muuttua, sillä tilaajayhteyksien vuokrausvelvoite on ilmeisesti poistumassa useilla alueilla, erityisesti suurissa kaupungeissa. Traficomin sivulta aiheesta löytyi niukasti tietoa, mutta Finnet-liiton ajankohtaiskirjoitus antaa yhden näkökulman luonnosteltuihin muutoksiin.
Onko valokuidusta tulossa uusi Carunan siirtoverkko?
Viime vuosina valokuituverkot ovat muuttaneet markkinoita. Uudet toimijat, kuten energiayhtiöt ja pääomasijoittajien tukemat valokuituyhtiöt, ovat lisänneet kilpailua ja kiihdyttäneet verkkojen rakentamista. Taustalla on tapahtunut myös erilaisia jo rakennettuun infraan kohdistuneita omistusjärjestelyjä. Kuluttajat ovatkin saaneet uusia vaihtoehtoja ja edullisempia yhteyksiä koteihinsa.
Valokuidun rakentaminen on kuitenkin pääomavaltainen hanke, mikä edellä mainitusti houkuttelee mukaan telealan ulkopuolisia pääomasijoittajia. Valokuituinfrastruktuurin luonne muistuttaa sähköverkkoja: se on tärkeä peruspalvelu, joka palvelee kaikkia – yrityksiä, kotitalouksia ja julkisia toimijoita. Tämä tekee valokuituverkoista sijoittajille houkuttelevan kohteen. Verkot ovat arvokasta infraa ja valmiiksi rakennetut verkot voidaan myös myydä eteenpäin.
Herääkin kysymys siitä, onko edessä samat ongelmat, joita näimme sähköverkkojen yksityistämisessä? Miten varmistamme, että verkkoinfrastruktuuri pysyy kohtuuhintaisena ja kilpailu säilyy elinvoimaisena?
Avoin kuitu ja suljetut verkot: kuka pääsee mukaan?
Uusien verkkojen rakentaminen on tuonut mukanaan erilaisia liiketoimintamalleja. Esimerkiksi Valokuitunen tarjoaa avointa kuitua, jossa useat operaattorit voivat tarjota palveluitaan samalla verkolla. Tämä malli antaa asiakkaille valinnanvaraa ja tukee siten kilpailua. Toisaalta kilpailu kohdistuu vain palveluihin, joita valokuituinfran ”päällä” voidaan tarjota, ei itse infran käytöstä perittäviin maksuihin.
Osa markkinan suurista toimijoista puolestaan on jo vuosikausia rakentanut omia kuituverkkoja ns. suljetun palvelukerroksen periaatteella. Siinä loppukäyttäjä ei voi itse kilpailuttaa palveluitaan, vaan saatavuuden muodostaa lähtökohtaisesti verkon omistavan teleoperaattorin oma tarjonta. Edellä kuvattu HMV-sääntely on pyrkinyt puuttumaan tähän velvoittamalla huomattavan markkinavoiman omaavia yhtiöitä vuokraamaan infraansa myös kilpailijoilleen. Sääntelyn ohella operaattorit ovat myös vapaaehtoisesti sopineet valokuituverkkojen vuokraamisesta toisilleen sekä palveluyrityksille.
Terminologiaa ja liiketoimintamallien eroja on avattu myös kuluttaja-asiamiehen ohjeissa; Ohjeistus kuluttajansuojan vaatimuksista valokuituliittymien sopimusehdoissa ja markkinoinnissa.
Yritykset maksavat hintaa kilpailun vähenemisestä
Muutokset markkinoilla voivat ajaa erityisesti pienet operaattorit ahtaalle. Jos tilaajayhteyksien vuokrausvelvoitteet poistuvat ja sen myötä vuokrauskustannukset nousevat, monilla pienillä toimijoilla ei välttämättä ole resursseja pysyä kilpailussa mukana. Teoriassa vaihtoehtona olisi rakentaa omia rinnakkaisia verkkoja. Sen järkevyyttä ja kannattavuutta voi kuitenkin epäillä.
Jos pienet operaattorit katoavat, joutuvat pk-yritykset usein tyytymään yhden tai muutaman suuren toimijan tarjoamaan pakettiin. Pilvipalvelut, kassajärjestelmät ja muut kriittiset toiminnot ovat riippuvaisia nopeista ja luotettavista yhteyksistä. Olisi siis tärkeää pitää huolta siitä, että palvelut ovat laajasti kilpailutettavissa myös jatkossa.
Sääntely ja sen purkaminen kulkevat aalloissa
Kuluttajilla on valinnanvapautta, joka voi vaikuttaa markkinoihin yllättävillä tavoilla. Jos kuituyhteyksien hinnat nousevat, monet kuluttajat saattavat kääntyä nopeiden 5G-yhteyksien puoleen. Yrityksillä tämä mahdollisuus kuitenkin usein puuttuu, sillä niiden tarpeet – kuten symmetriset yhteydet ja laatuvarmistetut palvelut – edellyttävät valokuituun perustuvia ratkaisuja.
Sääntelyn luonnosteltu purkaminen vaikuttaa olevan osittain seurausta muuttuneesta markkinatilanteesta, jossa uusia toimijoita on tullut mukaan. Tilanne on osoitus siitä, miten kuluttajien verkkojen rakentamisella on laajempia vaikutuksia kuin ehkä aluksi ymmärretään. Vaikutukset eivät rajoitu kotitalouksiin, vaan ne ulottuvat myös yritysliittymiin ja koko kuitumarkkinoihin.
Silti on mahdollista, että markkinoiden häiriöiden vuoksi sääntelyä joudutaan tulevaisuudessa rakentamaan uudelleen. Tämä ei ole poikkeuksellista. Historia on osoittanut, että markkinoiden vapaus ja sääntely kulkevat usein sykleissä. Nyt on tärkeää huolehtia siitä, että markkinat palvelevat tasapuolisesti sekä kuluttajia että yrityksiä.